Tautista menoa

Eilinen päivystysreissu oli ihan paikallaan, märkärupihan se oli. Ei olisi pitänyt googlettaa koko tautia. Lääkäri rauhoitteli, että ei ole ihan niin vakavasta taudista kyse ja oltiin onneksi osattu aloittaa hoito oikealla rasvalla, Fucidinilla. Kotona on lisäksi käsidesi tiuhemmassa käytössä. Potilaan tyynyliina lähti myös pesukoneeseen. Nyt onkin sitten oma vuoro sairastaa, se *piip* poskiontelontulehdus. Inhottava syyllisyys jo etukäteen mahdollisesta antibioottikuurista, mitä se voikaan aiheuttaa 12 päivää vanhalle pikkuihmiselle? Enemmän kuitenkin pelkään tämän räkäköhän tarttumista pienelle :/

Nepparin vaatekerta meni taas pesuun, samoin lakanat. Seuraavana yönä on viikattu pyyhe päänalusena. Harso päästää maidon läpi ja on vielä niin kapeakin, että ei aina satu alle pularin kohdatessa sängynpintaa.
Neppari on ruvennut pitämään silmiään enemmän auki <3
Ihanat tarkkaavaiset siniset silmät tuijottavat määrätietoisen tarkasti ympärilleen. Ja mitä tapahtuikaan pari päivää sitten? Neppari oli unilla sylissäni ja hekotti unissaan ääneen, ei pelkästään yhden kerran, vaan useasti! :D Mistä noin pieni voi nähdä niin hyviä unia? Sama toistui eilenkin.  Nepparilla on mainion näköinen hymykuoppa oikeassa poskessaan :)

1v6kk oppi juuri hauskan tempun- ulko-oven voi aukaista ja mukavan viileä tuulahdus tulee sisälle. Nyt on ovi lukossa ja pirpana visusti sisällä. Hauska lelu tuntuu olevan jukka-palikkalaatikko, 1v6kk työntää lammas-sorminukkea laatikon aukkoon ja määkii :D

Lääkärireissulla kurvaan postin kautta. Pumppu, tänään me tavataan!