Uhma. Sitä se kait on? 1v7kk on oppinut kertaheitolla heittäytymään tottelemattomaksi tuhmailijaksi. Lapsella saa, ja pitää olla leikkejä. Koti ei enää pysy mitenkään siistinä. Aamulla lattiaa harjatessa saan pikkuapulaisen toisen harjan kanssa huiskimaan roskat minne sattuu.
Tänä aamuna asettelin nätisti puiseen minikokoiseen "omenalaatikkoon" appelsiineja. Vauvaa imettäessä oranssit appelsiinit lentelivät ympäri tupaa "palloina".
Kovasti kehumalla 1v7kk saattaa innostua laittamaan tavaroita paikoilleenkin. Tänään minä olin kuitenkin ovelampi-kjäh!
Näytin 1v7kk:lle rusinarasiaa, hän kun on heikkona rusinoihin. Piilotin 1v7kk:n edessä rusinoita sohvatyynyjen alle, ripottelin vauvan leikkialustalle jne. Nyt saan olla hetken ihan rauhassa koneella, imettää samalla vauvaa ja syödä oman aamupalani. Miten niin naiset pystyvät tekemään useampia asioita samanaikaisesti? :D
1v7kk on aamupuuronsa jo syönyt ja etsii tyytyväisenä rusinoitaan. Kiitos tästä rusinametodista kuuluu edesmenneelle ahneelle koirallemme, joka etsi piilotettuja raksujaan. Lastenkasvatuksessa ja koiran koulutuksessa on paljon yhteistä :D
Päävinisteri oppi toissapäivänä jokeltamaan ja hekottelemaan ääneen. Taitaa pieni olla räpätäti <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti