sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Koulukiusaaminen :(

Mietin, mitä tästä voisin kirjoittaa? Aihe on todella kipeä ja minua/meitä se koskettaa erityisen läheisesti, sillä yksi oma kullannuppuni on joutunut kiusaamisen uhriksi. Kirjoittamisessa oli taukoa, sillä tuntui, että olen ihan hajalla tämän asian takia. On aivan hirveä tunne, kun joutuu etsimään omaa lastaan jostain metsiköstä tms. paikasta, kun tämä ei olekaan mennyt kouluun, eikä saapunut kotiinkaan. Onneksi lapsi saapui kotiin ehjänä. Meidän kohdalla tilanne on vaan edennyt niin pitkälle, että ainoastaan koulunvaihto tuntuu tässä vaiheessa tuovan lopun tälle asialle. Kiusaaja/-t eivät tajuakaan, miten tuo kaikki ei vaikuta ainoastaan kiusaamisen uhriin vaan samalla myös koko muuhun perheeseen. On todella surullista nähdä oma lapsi alakuloisena ja oireilevana toisten toiminnan takia. Jos tällaista olisi aikuisilla työelämässä, niin varmasti uhrilla olisi hakenut jo aikapäivää sitten sairaslomaa; koululaiset eivät vaan voi tehdä niin. Nyt näkyy kuitenkin valoa tunnelin päässä- uusi koulu on varmasti uusi mahdollisuus.
Olisi varmasti kauheaa saada tietää, jos joku omista lapsista olisi kiusaaja! Onneksi meillä aikuisilla, tai ainakin suurimmalla osalla, on konstit kitkeä sellainen pois. Tästä olisi saanut ihan romaaninkin kirjoitettua ja paljon rankemmin. Toivottavasti tämä herätti jonkun miettimään asiaa syvällisemmin. Äitini laittoi sähköpostiini seuraavan viestin:

"Kuinka selitämme lapsillemme ja lapsenlapsillemme mitä kiusaaminen on? Eräs opettaja teki seuraavasti luokalleen: Lapset saivat kukin oman paperiarkkinsa. Sitten heitä pyydettiin rypistämään se mytyksi, polkemaan ja lyömään sitä, mutta ei kuitenkaan repimään paloiksi. Sen jälkeen hän pyysi lapsia oikaisemaan paperin ja katsomaan, kuinka likainen ja täynnä jälkiä ja taitteita paperiarkki oli. Sitte...n lapset käskettiin pyytämään anteeksi paperilta. ”Nuo jäljet eivät milloinkaan häviä, vaikka kuinka yrität poistaa niitä. Se on samaa, mitä kiusaaja tekee muille. Vaikka hän pyytää anteeksi jälkikäteen, arvet eivät ikinä häviä”. Lasten ilmeet kertoivat, että sanomalla oli toivottu teho."
kuulumisia lyhyesti:
Nepparilla on tullut jo kaksoisleuka ja reisiinkin on tullut ensimmäinen "makkara" :)
Tein tänään ristiäiskutsut valmiiksi ja ne odottavat enää postitusta. 1v6kk oli apuna kortteja tekemässä.
Täällä alkoi hiihtoloma ja kaikki isommat lapset lähtivät maailmalle. Taidetaan lähteä "pikkuperheenä" kokeilemaan, josko saataisiin pilkkimällä kaloja lähirannasta. Miehelläkin alkoi vapaapäivät. Vaunuihin täytynee ensin viritellä sukset pohjaan, että päästään jäälle? :D

1 kommentti:

  1. Onpa ikävä kuulla kiusaamisesta! Toivottavasti asia tulee kuntoon ja perheenne saa jatkaa elämää ilman huolta kiusaajista ja kiusatuksi tulemisesta!

    VastaaPoista